Illanistumista verstaalla.

Tervehdys maan kansalaiset, se on Henkka täällä.

Käytiin eilen Sakarin kanssa pyörähtämässä Vantaalla samaisessa studiomiljöössä, kuin missä kesällä tuli uuden materiaalin raakileet pyöräytettyä. Ilta oli tarkoitettu rentoutumiseen hyvässä seurassa ja hyvän musiikin kuunteluun, sekä sen mukana mahdollisesti jammailuun, ja näin ilta takuuvarmasti etenikin rumpusetin, erinäisten perkussioiden, huilun, sekä muutaman oluen siivittämänä.

Jossain vaiheessa kuitenkin oli pakko tarkastaa, että mitähän sillon puolisen vuotta sitten tuli oikein tallennettua: Totuus palasi mieleen, kuin aamuinen krapulahönkäys muistuttaen eilisestä: Huteran ja keskeneräisen kuuloista emorokkiahan se! No eipä siinä, pitihän sitä myös vähän sorkkia siltä samalta istumalta. Täten Santapukki takaisin rumpujensa taakse ja uudet kannutukset 'Däkädäkään', eli niin kutsuttuun 'Counter-forces' -kappaleeseen. Ja hyväthän niistä tuli! Mutta vielä on rutkasti tekemättä, ja ei minkäännäköistä aikataulua. Lieköhän, että nämä biisit saatetaan valmiuteensa juuri vastaavantyyppisissä spontaaneissa illanistujameissa, vai saadaankohan joskus varattua joku ihan ns. työpäivä.. Tämä jääköön todennäköisesti ikuiseksi mysteeriksi.

Hyvää ja rauhallista joulua toivottaa Sakketonttu.

-Henkka/IT

Zoomin keikka Hyvinkäällä 12.11.2011

Pitkästä aikaa oli julkinen IT akti! Settilista oli joku tämmönen jos mä nyt oikein muistan.

1. Normal Day

2. Wörsti

3. Punxrups

4. Perfect till the dawn

4. Ice Age Machine

5. Wake Up The Dead

6. Däkädäkä

7. Out of service

8. Serene

Kuvat: Markus Malmberg ( http://valotusblogi.blogspot.com/) 

Kuumotussss.

Terve. Tulin juuri Leppävaarasta, johon jouduin saatuani ilahduttavan 80e:n tarkastusmaksun vähän ennen Huopalahtea, johon tarkoitukseni oli jäädä. Pasilassa vinkkasin kyseisille smurffeille naisen jumahtaneen hameenhelmastaan liukuportaisiin ja istuin paikalleni odottaen lipunmyyjää joka ei koskaan tullut. Puolestaan samaiset sinitakit kiittivät kalliinpuoleisella kokopäivänlipulla. Riemastuttavaa.

Oltiin tosiaan viikonloppu Kytäjällä viettämässä saunailtaa. Viikko keikkaan, pitkän tauon jälkeen. Itsellänikin kitara kätösissä ja kauhunsekaiset tunnelmat. Täten kitara on pysynyt hieman aktiivisemmin kourassa, kun on pitänyt ottaa vähän tuntumaa. Niinpä yks ilta ajattelin, että väsätäänpähän tämmöinen biisi.

Sen nimi on Rape Your Skull ja on tuommoista poppia, hieman slovarityyppistä. Mansikkaa.

Kahtellaan!

-Henkka/IT

This time it's gonna be DIFFERENT!

Nyt soi, ja vitun kovaa..

-Henkka/IT

Studiointia pt. 2

Tervepä pöytään. Tommosia kuvia Sakari räpsytteli stuutiossa tovi sitten.

Meillä oli myös viikonloppuna treenit ja meni ihan hyvin. Joona oli myös paikalla, ja mielestäni kemiat täsmää vieläkin..

-Henk/IT

Studiovitutusta

Jeps. Eli pari viikonloppua takaperin oltiin tekemässä paria uutta biisiä Sakarin ja Mikon kanssa studiolla. Parissa päivässä voi saada yllättävän vähän aikaiseksi!

Jonkin näköiset biisien raakileet saatiin pihalle viikonlopun jälkeen, ilman lauluja ja puolittain soitetuilla kitaroilla. Mahdollisimman pian olisi tarkoitus hommia jatkaa, mutta Ignoring Timelines -tyyliin ajankohdat eivät oikein ole selvillä, joka turhauttaa allekirjoittanutta huomattavasti. Olen lukenut paljon bändien tarinoita jossa jauhetaan 'vaikeista levyntekoprosesseista' ja muusta vastaavasta tekotaiteellisesta paskasta, mutta nyt taidan oikeasti ymmärtää mitä sillä tarkoitetaan. Vittukun mä olen niin artisti!

Voisin kirjoittaa seikkaperäistä tekstiä nauhoituspäivien kuluista, mutta ei nyt oikein nappaa. Tämän tekstin tarkoitus on vaan vähän lievittää tätä painetta kallossa, kun näkemys on, mutta toteutus ontuu. Sanonpahan kuitenkin vaan, että Santapukki soitti aivan saatanan hyvät rummut. Ei mulla muuta.

-Henkka/IT

Slats slats Skrilleeex!

Oy mates! Huomenna Skrillex ja aamunhenkäyksissä Tonin tykö tulittamaan musiikkia narulle! Eipä haittaa.

-Henkka/IT

Studioaikaa ensviikonloppuna

Saas nähdä mitä tulee.. Isketään siis RedFivelle Tonin tykö nauhoittelemaan musiikkia. Tällä kertaa sovittiin kolmen biisin tekemiseen aikaa, mutta vain kaksi on ehkä realistisempi toive, kun en oikein tiedä mikä se kolmas noista raakileista olisi. Kaksi aika ehdotonta on kuitenkin ainakin allekirjoittaneen näpissä treenattuna.

Homman nimihän on tällä kertaa se, että Janin poissaollessa minä soitan kitarat, hähää. Biisienkirjoituspuoli on kokenut mahdollisesti pieniä muutoksia, joten varautukaa pahimpaan. En oikeastaan edes tiedä voidaanko me jatkaa Ignoring Timelines -nimellä, koska biisit ei juuri ainakaan siltä popeimmalta IT:ltä kuulosta. Mutta nyt tuntuu vahvasti että pitää tehdä tämmöiset sessiot. Ja nehän tehdään.

-Henkka/IT

Normal Day in Office YleX:n uuden musiikin iltavuorossa!

Tättärää! Seuraavan linkin takaa kohdasta 01:33:58 eteenpäin kuulet YleX:n Juhanin jorinoita meidän bändistä!
http://ylex.yle.fi/ylex-areena/play/1309194259506

Sinänsä ironista, että aikoinaan Äänen ja Vimman semejen palautteissa varmaan ensimmäinen kommentti oli "ihan vinkkinä vaan: vaihtakaa toi teidän bändin nimi". Ois varmaan pitänyt, niin ensikertaa kun meidät esitellään yhtään missään, meidät olisi osattu esitellä ihan Ignoring Timelinesinä eikä Ignoring the linesinä tai minään muunakaan. Toisaalta en ole itsekään digaillut tosta nimestä oikeastaan ikinä, mutta tässä näinä vaikeina aikoina kun on alkanut funtsimaan vähän kaikkea sitä tekohymyä syvemmältä, on tajunnut, että se on aika kuvaavakin: Normal Day in Office -"sinkun" (tai mikä se ikinä onkaan) nauhotuksetkin tehtiin jo joskus alkukeväästä, ja nyt "vasta" kesän korvilla se saatiin kajautettua jopa ehkä joidenkin sattumanvaraisten pahaa-aavistamattomien suomalaisten korville, jota toki ei voinut olettaa, mutta mitä kyllä tunnustan vähän toivoneeni, kun on kuitenkin poikien kanssa tullut jonkun verran vaivaa nähtyä näiden musahommien eteen.

Kevättalvi 2011 asustelin Jyväskylässä ja juna kulkee vaan..

Pitkässä juoksussa IT:n aikajana muutenkin tuntuu loikkineen taaksepäin miehistömuutosten, valtionvelvollisuuksien ja muun paskan seurauksena, mutta toisinaan on ollut kunnon pyrähdyksiä eteenpäin, jolloin oikeasti on tuntunut, että on saavuttanut jotain hienompaa kuin aikasemmin. Ehdottomasti allekirjottaneelle näitä "isoja" juttuja on ollut lähes tyhjässä Kasisalissa soittaminen siksi, että muuan Apulanta aikoinaan, ja muuan Mikko Salonen soitti ekan keikkansa sielä. Toisena hienona kokemuksena pidän Semifinalin vetoa, sillä siellä talon puolesta homma pelitti niin hienosti. Kun vuosikausia tekee näitä DIY-keikkoja ja rakentaa rock-iltamat PA:n logistiikoista ja lavasta lähtien kaveriporukalla, sitä osaa kummasti arvostaa, kun kerran elämässään saa kävellä "valmiiseen pöytään", lyödä vain piuhat kiinni instrumentteihin, vetästä soundcheck baarimestarin tarjoama Fanta kätösessä ja kävellä syömään ilmaiset lihapullat perunoineen ilman, että edellämainituista tarjoiluista tarvitsee edes itse vääntää kättä - Kiitti Face Of God ja Semifinal. Tietysti kiitokset ansaitsee kaikki ystävät ketkä on kärsivällisesti jaksaneet näillä "DIY-keikoilla" penätä niitä sisäänpääsymaksuja, roudailla, miksailla, raksailla jne jne ja toki ne, ketkä ovat sen parilatia sisäänpääsystä suostuneet pulittaa.

2.3.2011 Perfect 'till The Dawn & Normal Day in Office @ Semifinal

Jospa tämmöinenkin asia, kuin radiosoitto, saisi vähän menovettä meidän tankkiin, niin sitä sopii yrittää esimerkiksi http://ylex.yle.fi/radio/ohjelmat/ylex-toiveet/toivo-ylex-toiveet-toteuttaa linkin takaa (se kirjoitusasu on siis Ignoring Timelines - Normal Day in Office : DDD). Ainakin tuo ensisoitto tsemppasi mua sen verran, että kirjotin näin pitkän tarinan tänne!

-Henkka/IT

Henkka sooloili Koronassa

Eilen kävin Järvenpään Koronan helatorstaiklubilla soittamassa soolokeikan. Ajatus moiseen lähti siitä, kun One Night Standin Tommi lähetti viestiä aamutuimaan kaksi päivää ennemmin, että 'pääsettekö IT:n kaa meidän kaa soittamaan?'. Kuten edellisestä postauksesta käy ilmi, meillä Ignoring Timelinesin leirissä on asiat vähän hujan hajan, mutta kun ei vaan osaa sanoa ei, niin lupauduin tulla sitten yksin, tämä kun oli jätkille ok.

No eikö mitä! Kun tajusin mihin tilanteeseen olin itseni asettanut, niin alkoi luonnollisesti järkyttävä stressaaminen. Kaksi päivää ja yötä käytännössä istuin kotona kitara kädessä ja opettelin epätoivon vimmalla soittamaan sitä, samanaikaisesti kun laulamaan. Ennen keikkapaikalle lähtöä vielä stressireaktiona vaihdoin tuliuudet kielet Ibaneziini, jotta olosuhteet olisivat optimaaliset. Ja ei muuta kun junalla kohti Järvenpäätä!

Korona oli laajentanut ravintolaansa, ja kyhännyt baarin oheen oikein kunnon rock-klubin! Ehkä hieman keskeneräisen oloinen iso halli, jossa kiinteä lava ja mukavasti pogoilutilaa sen edessä odotti iltaa saapuvaksi, kun neljä rokkarin retkua ja pari äänimiestä viritteli kamojaan esityskuntoon. Otin Bossin hauskan vocal performanssi -purnukan kokeilumielessä mukaan, josta pienen säätelyn jälkeen sain kun sainkin käyttökelposet stemmaefektit lauluihin! Keikan jälkeen eräskin tyttö yleisöstä kyseli 'oliks sulla joku efekti lauluissa ku mä kaverilta kyselin et kuuletsäki ton äänen vai onks se vaan mun päässä?'. Hallin massiivinen kaiku siis toisaalta saattoi tehdä musiikin kuuntelemisesta hieman huteran kokemuksen.

 Biisilista:
Umbrella
Erase Mistakes
Everlong
Normal Day in Office
Perfect 'till the Dawn
Snuff
Mielihyvää
All Around Me
Shark

Varsinaisen setin jälkeen komensin myös paikalla olleen The B And The Bandin Teemun lavalle vetämään kappaleen Syksy, koska jumalauta. Siinä on esiintyjä, biisi ja lyriikat sen verran rautaa, että jos ko. mies ja kitara on samassa tilassa, on pyhäinhäväistys olla kyseistä biisiä kuulematta.

Ylenpalttisista pelkotiloistani huolimatta loppujenlopuksi nautin suuresti esiintymisestä myös yksin! Voisin kuvitella tekeväni joskus moista uudestaankin, mutta kyllä se vaan kavereiden kanssa lavalla on paljon turvallisempi ja ehkä parempikin olla. Jokatapauksessa, pidetäänhän paska aitona ja rattaat ruosteessa! Kiitos.

-Henkka/IT

Kun mieli usvan keskellä vain ohjaa laivaa..

Heip. Olen jo vähän liian kauan miettinyt miten tämmösistä uutisista kertoisi ja toisaalta odotellut että ihmiset itse ilmoittelisivat myös bändistä ulospäin näistä tämmöisistä. Kuitenkin, informaatioministeri Kaisla täällä taas näpyttelee tietokoneen ääressä, tällä kertaa vähän kurjissa tunnelmissa. Huomaa, että teksti edustaa vain omaa näkökulmaani asioista.

Tuossa vuoden vaihteessa, erityisesti sen jälkimainingeissa IT-rykmentillä oli melkoinen vauhti päällä. Keikkaa riitti soitettavaksi ja mielestäni kovinta 'omista eväistä' leivottua kamaa tuli myös taltioitua nauhoitteeksi asti, jota toivottavasti kuulisi myös soitettavan joskus jossain. Kuitenkin yksi lenkki ketjussamme enteili heikentymisen merkkejä, ja tämä lenkki on Jani.

Erityisen harmillista asiasta tekee se, että juuri Janin kanssa ajatusta yhteisestä bändistä kääntelin ensimmäisenä. Vuosi oli tuolloin 2007 ja Sakarin liityttyä porukkaan mukaan ensimmäiset yhteiset sulosävelet kajautettiin ilmoille projektisanoin 'Jani Hautala, hän saa pe****tä / aina kun haluaa / kun vaan antaa m**aa' (nyk. Devil in Disguise). Kyseinen kappale, kuten muutkin, lukuunottamatta Normal Day in Officea, on pääosin Janin visioista saanut alkunsa, mutta nyt on kippari jättänyt oman laivansa ja samalla jättänyt henkilökunnan ajelehtimaan suunnatta elämän syville, synkille vesille.

Sakari on tuntenut Janin jopa pidempään kuin itse olen, ja yhteistä bändihistoriaakin he ovat jakaneet jo ammoisilta ajoilta lähtien yhtyeessä Dictionary Bob. Ylipäätään on pieni ihme, että nämä kaksi toverusta vielä samassa bändissä soittivat noiden aikojen jälkeen, mutta jos tämä kitaristin syrjään hyppääminen aiheutti itsessäni tämän kaltaisen suuttumuksen ja pettymyksen tunteen, voin vain kuvitella mitä ystäväni Sakari käy läpi. Vaikka bändihommat lähtökohtaisesti onkin tarkoitettu olevan hauskanpitoa ja mukavaa touhuilua kavereiden kanssa, on monet tuntemani muusikot alkaneet alitajuisest ahnehtia ja kilpailla toisiaan vastaan jopa musiikin sielukkuuden kustannuksella. Tällöin hommissa syntyy erinäisiä jännitteitä, ja enemmän tai vähemmän näin tapahtui myös kohdallamme, kun Janin vapaa-aikaan ei enää yhden menestyneemmän bändin, duunin ja ihmissuhteiden oheen rittänyt aikaa Ignoring Timelinesille.

Toisin sanoen Ignoring Timelines elää nyt hankalia aikoja. Olemme joutuneet perumaan kaksi perättäistä keikkaamme, ensimmäisen baarin kalenterivirheen takia, toisen osittain kitaristin puutteen, osittain Mikon armeijan takia. Tästä pääsemme siihen, että keikkoja on hankala sopia, kun muutoksia kokeneella miehistöllä pitäisi ehtiä myös treenata. Janin lähtö oli kolaus, ja jokainen meistä reagoi siihen omalla tavallaan. Nyt hetken asiaa tarkasteltuna väittäisin, että turhautuminen on IT-porukassa se päällimmäisin tunne. Helvetisti töitä on tehty, mutta nyt joutuu ottaa vähän aikaa ja takapakkia. Toivon, että motivaatio saataisiin taas kohdilleen ja niinsanotusti uutta terää miekkaan. Turhautuminen on mahdollista selättää sisuuntuneisuudeksi, kun ei anna masennuksen ottaa valtaa.

Onneksi on ystäviä, jotka tukevat. Kitaristiystävämme Aki on lupautunut auttamaan IT:tä jaloilleen, kunhan vain haavat on saatu nuoltua ja uusi kurssi laivalle tähystettyä. Vanhan loppu on uuden alku ja muodossa tai toisessa musiikinteko, soittaminen ja esittäminen tulee jatkumaan, kunhan saadaan sopivat inkkarit samaan kanoottiin ja melat oikein päin pikku kätösiin. Selvää kuitenkin on, että materiaali tulee kokemaan jonkinlaisia muutoksia, kun säveltäjä porukassa vaihtuu. Mielenkiinnolla lähden tekemään matkaa mukavuusalueiden ulkopuolelle ja toivon, että ystäväni Sakari ja Mikko myös pelotta ja surutta lähtevät katsomaan mitä esimerkiksi allekirjoittaneen pöytälaatikkokätköistä löytyy. Rohkeutta, veljet.

-Henri

Ä&V semifinaalit

Heipä! Ignoring Timelines oli tuossa parisen viikkoa sitten 15.4.2011 soittamassa Äänen ja Vimman semifinaalissa Helsingin Gloriassa. Hattumedian todistusaineisto iltamista löytyy tämän linkin takaa !

Finaaliinhan tuolta ei enää menty. Tuomariston kommenteista päällimmäisenä jäi mieleen kehoitus vaihtaa bändin nimeä, sekä muusikko-kirjailija Nalle Östermanin kuvaus bändin musiikkigenrestä, joka hänen näkemyksensä mukaan on "tyylipuhdasta emocorea". Ignoring Timelines ei allekirjoita kuvausta, eikä välttämättä ole vaihtamassa nimeäänkään.

Palaillaan astialle myöhemmin uusien huonojen uutisten myötä! Hyvää kesän alkua!

-Henkka/IT

Palautetta IT:lle

What can I say?

Normal Day in Office lähestyy!

Hihhulihei! Äänen ja Vimman jälkeen rypisteltiin tosiaan pari akustista vetoa. Yksi Järvenpäässä, sekä toinen kitaristimme Janin työpaikkakinkereissä Riihimäen maaperällä. Jälkimmäinen keikka myöhästyi ikävästi hieman, sillä lipuntarkastajien hyökättyä vaunuun jossa istuin, oli pakko jättäytyä Keravalla pois välttääkseni ylihinnoitellun tarkastusmaksun. Mutta rokkistarathan on aina myöhässä vai hä?

Soittojen jälkeen käytiin sitten virkistäytymässä poikain kanssa ja ottamassa neuvoista vaareja parilta neuvoa antavalta. Kaljupäinen basistimme Mikko, esitteli jälleen parhaita puoliaan.

Paljon on tosiaan poikien kanssa palaveerattu yhden uutuuden tiimoilta, nimittäin meidän pienjulkaisun joka ilmeisesti kerrankin ollaan hoitamassa kunnolla! Normal Day in Office -demo. Ilmeisesti tästä ollaan ihan fyysinenkin julkaisu tekemässä, jos ketään sattuu kiinnostamaan moisen käsiinsä saaminen? Kuitenkin, uuden biisin voisi uhota ilmestyvän intersnettisaiteillemme melkeinpä tämän kuun puolella! Kastellaan miten käy!

Tässä vähän maistiaisia tulevasta.

Kesää kohti täydellä vauhdilla!

-Henkka/IT

Ääntä ja Vimmaa!

No juu. Käytiin soittamassa bändiskaba Äänen ja Vimman aluekatselmuksissa Arabian nuorisotalolla ja vastaanotto oli suosiollinen meille. 11.3 veivattiin tuo 10 minuutin settimme, joka sisälsi tulevan demon biisit sekä "worstin" ja jatkoonhan meidät napattiin! Täten panemme soittaen taas 15.4 Kulttuuriareena Gloriassa, tervepätuloa!

Kuvat: Marika Karvonen

Samana iltana soitettiin jatkot vielä Scandic-hotel Järvenpäässä, mutta siitä kai toiste jos ollenkaan. Illalta kun ei valokuvia löydy ja illan tapahtumatkin on hieman hämärän peitossa. Videokuvaa löytyy jostain arkistojen kätköistä, jos niistä saisi jotain vihiä. Siihen asti: heippa!

-Henk/IT

I don't care about your lady actions ja sillee!

No moi taas!

Viikonloppuna nimeltänsä 4.-6.3.2011 oltiin Red Five Studiolla Kimpimäen Tonin kanssa äänittämässä uutta demoa!

Matka alkoi perjantaiaamuna, kun rytmiryhmä, eli minä (Mikko) ja Sakke lähdettiin huristamaan kohti Vantaata. Pienen hapuilun ja paniikin hetkien jälkeen perille löydettiin ja Toni olikin jo meitä vastaanottamassa.

Oli Saken vuoro toimia. Allekirjoittanut keskittyi kahvin ja energiajuoman kittaamiseen, jotta myöhemmin päivällä saataisiin bassoihin tarpeeksi tärinöitä!?! Sakarius sai otteen rummuista häikäisevän nopeasti ja kohta olikin koko pumppu koossa ihmettelemässä, kun Sakke alkoi Janin oivan kitarademotuksen avulla väsäämään rumpuja kasaan... Ja helvetti, eihän me ehditty kun yhet kupit kahvia juoda ja vähän akustista soitella, niin oli jo rummut purkissa. On se ihme mies se Sakke Santapucchi! Ja kyllä jytäs sitte rummut heti ensi kuulemalta.

Lakisääteisen tauon jälkeen oli sitten bassojen äänityksen aika. Ensin viriteltiin ja sitte viriteltiin ja sitte vähän lämmiteltiin. Ja sitte asiaan. Allekirjoittanut ei meinannu kyllä heti lämmetä, mutta Toni jaksoi olla kärsivällinen ja kyllähän ne bassotki sitten lopulta nasahti kasaan! Sen kunniaksi kahvia, kahvia ja tauon paikka.

Kello oli sen verran vähän, että ajateltiin vielä perjantain puolella alkaa vääntämään kitaroita. Vasemman puolen taituri, Jani Hautala, astui kehiin ja ihme homma, mutta jo saman illan aikana oli nekin sitten pieniä viimeistelyjä vaille kasassa! Ihmemies myös se Jantteri... Tässä vaiheessa päätettiin, että tän päivän äänittelyt on siinä. Kohti kotia ja vaikka illalla oli myös kaikenmoista, niin jätetään ne toiseen kertaan.

Sitten day two, eli toinen päivä, eli lauvvantai ja 5.3! Onnea Sakari Santapukki oli päivän teema, kun Kytäjän luonnonmaisemasta herättiin. Tästä kohti Hyvinkään edelleenkin kaunista keskustaa ja Siwan kautta Janin auton kyytiin. Matkan hajoiltuamme oltiinki jo Vantaalla back in da business.

Sitten olikin Henkan vuoro astua ääneen. Tämä sulosointuisen ääninen kaunotar äänittelikin semmosta vauhtia että laulutkin oli valmiit jo ennen iltapäivää. Ja kyllä neki jytäs! Muutkin pääsi ääneen huutamalla köörejä normalissa, ja se se vasta sitte jytääki.. Jani tais vielä parit kitarajutut sinne tänne vetästä ja sitten lähdettiinki jo kotiopäin. Tuottajasetä Toni lupasi tehdä ekat versiot omassa ylhäisessä yksinäisyydessään huomiselle.

Loppuilta meni juhliessa hyviä studiosessioita ja jos en väärin muista, niin taisin olla kännissä. Kännissä Riihimäen Seurahuoneella. Että semmonen viikonloppu...

Biiseistä ei voi sanoa muuta kun että kiitosta vaan Kimpimäen Tonille helvetin hyvästä työstä. Odotellessa lopullisia versioita ja sitten kai myös fyysistä levyä ulos.. Hyvä tästä tulee!

-Mikko/IT

PS. Mainostusta: IT selvitti tiensä Äänen & Vimman semifinaaleihin viime viikonloppuna, eli onnea meille! Ja kahden viikon päästä perjantaina elikkästä 25.3 Hyvinkään Pelikenttään! Kuultavissa mm. kyseinen demo livenä. Semmosta ja ei muuta kun ens kertaan. Heipat tai jottai!

Semifinaalissa

Keväisenä keskiviikkoaamuna (2.3.2011) lähdettiin Sakarin kanssa ajelemaan kohti Suomen kaupunkia, eli Helsinkiä. Semifinalin veto oli määrä kajauttaa ilmoille ilman avausbändinä, ja lämmittää areena valmiiksi Strong Addictionille sekä Face of Godille, jotka myöhemmin saivatkin yleisön kostumaan nihkeäksi hiestä. Jani ja Mikko toi tuliaisina paikalle myös kunnianarvoisen Mikko Lammisen, joka vilkutti valojamme kivasti luodakseen rockoopperamme ympärille optimaalisen valoshöyn! Kiitos.

Miehistön tankkauksen jälkeen piti räpsästä pakolliset tavastiabändiposeeraukset, vaikka Semin puolella soitettiinkin. Legendaariseen takahuoneeseen ei sentään uskallettu tunkeutua, koska Tavankin puolella soitti 'joku ruotsalainen bändi'. Keikkamme jälkeen backstagekopissa FOG:n Lende väitti vieressäni lihapullia mussuttaneen miehen olleen itse José González (kirjoitusasu?), mutta eihän me juntit sitä sielä tunnistettu.

Pimeässä rappukäytävässä pousailun jälkeen piti alkaa jännittää lavalle astumista ja itselläni oli vähän vaikeuksia sulatella edellänautittua rokkarinateriaa. Sen kerran kun ruokaa sai, sitä oli vedettävä oikein tosimiehen mitalla ja pieni ähky päällä mentiin kiljumaan sitten punkrokkia. Keikka meni alusta loppuun ja muutama ihminen tuli jälkikäteen kyselemään 'mikä se teidän helvetinvaikea nimi nyt olikaan?' No Ignoring Timelines. Ihan mukavasti se veto kai menikin, vaikka ahdasmielisesti meikän biisitoiveet setistä puuttuikin. Kostoksi vahingossa repäisin (jälleen!) mikkipiuhan irti itseltäni, jä pöllin Janin mikrofonin Big Dealin paikkeilla. Eipähän tarvinnut sen stemmailuja hetkeen kuunnella

Ultimaattisessa valoshowssa oli myös muita värejä kuin sinistä.

Illan muuttuessa myöhäiseksi poikettiin vielä Bäkkärissä kaljoilla, jossa Helsingin nuoria rocklupauksia näkyi myös enemmän ja vähemmän. Hauskan illan päätteeksi uni maistui makealta Sakarin ranchilla, jossa Urpo meitä odotteli ja piti talosta vahtia.

Studiohommista lätistään sitten ehkä ensi kerralla!

-Henkka/IT

"Ota toiseen käteen pyyhekumi, ja toiseen kalenteri!"

No nyt on kalenterissa kiireitä!
Eletään viimeistä viikkoa ennen hiihtolomaa ja siitäkös, kuten koko tulevasta kuusta, on tulossa melko hektinen!
Ei siinä mitään, että maaliskuun eka viikonloppu on pyhitetty studiopuuhiin, ja että sitä edeltävä keskiviikko on Semifinaalin veto, mutta että 11.3 soitetaan Ääni ja Vimma -skabassa täystehoinen setti sekä Järvenpään Skandicissa akustisesti. Ja seuraavana päivänä Riihimäellä himmaillaan akustisesti. Ja seuraavana viikonloppuna veivataankin sitten Pelikentässä. Ja virkistysmatka Viroonkin pitäisi jossain raossa ehtiä..

Itse kävin viikonloppuna virkistämässä mieltäni Jyväskylän kulttuuritarjonnassa Lutakossa. Lighthouse Project murisi kun perkele ja Laineen Kasperi pisti polvet notkumaan. Helvetti miten kovia akteja livenä! Suosittelen.


Ainiin! Uutta demoa varten tarvitaan kannet! Näinpä IT etsii kuvauksellista, jalosydämistä, huumorintajuista naishenkilöä kansikuvatytöksi. Kuvallisia hakemuksia otetaan vastaan ignoringtimelines@gmail.com osoitteessa!

Demon hengessä hieman kurkkausta meikän normiaamuun.

-Henkka/IT

Posteria ja hyvinkyläilyä

Heipati. Ajattelin esitellä tässä postissa hienoja postereita, mitä näissä muusikapuuhissa on tullut tehtyä. Joskus lähtee vähän paremmalla inspiksellä, joskus huonommalla.
Kuvat ei kronologisessa järjestyksessä.

Piekkalan lakittajaiset. Puku pykälässä pogoiltiin kunnes poke nosti kurkusta ilmaan ja käski rauhoittumaan.

Pelikentässä meluttiin. Hyvä ilta.

Jotain edes menneen Eveyn alotteluvaiheita.

Legendaarinen jänö.

Mainontaa joka tulee huomatuksi. Hieman häppärihengessä.

 Iiron loksit.

 Eka keikka DEP:n ja HH:n kanssa.

Oli pakko laittaa tämä, mitä tuskin tullaan käyttämään. Vai mitä pidät?

Hyviä kekkereitä on kyllä ollut matkojen varrella, vaikka Hyvinkäästä nyt puhunkin. Jos J. Karjalainen on mies jolle ei koskaan tapahdu mitään, niin Hyvinkää on kyllä sitten se paikka missä J. asuu. Toisinaan kuitenkin muutamat vielä hengittävät ihmiset järjestävät jotain kaiken harmauden keskellä ja silloin moni voi jopa nauttia olostaan Hyvinkäällä, edes yhden illan.

Mutta eipäs nyt disauteta liikaa. Hyvinkää oli hyvä ja turvallinen paikka kasvaa. Kiva käydä mutta kivempi ehkä lähteä. Njoo..

Aurinkoisen keväinen aamu alkaa nyt haikeilutunnelmissa. Terkkuja kaikille DB:n ex-treeniksen väelle! Seuraavassa postauksessa voisin puhua vähän hyvää tuosta kylästä niin ei kaikki ihan suutu ja mustaksi muutu.

-Henkka/IT