perjantai 3. kesäkuuta 2011

Henkka sooloili Koronassa

Eilen kävin Järvenpään Koronan helatorstaiklubilla soittamassa soolokeikan. Ajatus moiseen lähti siitä, kun One Night Standin Tommi lähetti viestiä aamutuimaan kaksi päivää ennemmin, että 'pääsettekö IT:n kaa meidän kaa soittamaan?'. Kuten edellisestä postauksesta käy ilmi, meillä Ignoring Timelinesin leirissä on asiat vähän hujan hajan, mutta kun ei vaan osaa sanoa ei, niin lupauduin tulla sitten yksin, tämä kun oli jätkille ok.

No eikö mitä! Kun tajusin mihin tilanteeseen olin itseni asettanut, niin alkoi luonnollisesti järkyttävä stressaaminen. Kaksi päivää ja yötä käytännössä istuin kotona kitara kädessä ja opettelin epätoivon vimmalla soittamaan sitä, samanaikaisesti kun laulamaan. Ennen keikkapaikalle lähtöä vielä stressireaktiona vaihdoin tuliuudet kielet Ibaneziini, jotta olosuhteet olisivat optimaaliset. Ja ei muuta kun junalla kohti Järvenpäätä!


Korona oli laajentanut ravintolaansa, ja kyhännyt baarin oheen oikein kunnon rock-klubin! Ehkä hieman keskeneräisen oloinen iso halli, jossa kiinteä lava ja mukavasti pogoilutilaa sen edessä odotti iltaa saapuvaksi, kun neljä rokkarin retkua ja pari äänimiestä viritteli kamojaan esityskuntoon. Otin Bossin hauskan vocal performanssi -purnukan kokeilumielessä mukaan, josta pienen säätelyn jälkeen sain kun sainkin käyttökelposet stemmaefektit lauluihin! Keikan jälkeen eräskin tyttö yleisöstä kyseli 'oliks sulla joku efekti lauluissa ku mä kaverilta kyselin et kuuletsäki ton äänen vai onks se vaan mun päässä?'. Hallin massiivinen kaiku siis toisaalta saattoi tehdä musiikin kuuntelemisesta hieman huteran kokemuksen.

 Biisilista:
Umbrella
Erase Mistakes
Everlong
Normal Day in Office
Perfect 'till the Dawn
Snuff
Mielihyvää
All Around Me
Shark

Varsinaisen setin jälkeen komensin myös paikalla olleen The B And The Bandin Teemun lavalle vetämään kappaleen Syksy, koska jumalauta. Siinä on esiintyjä, biisi ja lyriikat sen verran rautaa, että jos ko. mies ja kitara on samassa tilassa, on pyhäinhäväistys olla kyseistä biisiä kuulematta.


Ylenpalttisista pelkotiloistani huolimatta loppujenlopuksi nautin suuresti esiintymisestä myös yksin! Voisin kuvitella tekeväni joskus moista uudestaankin, mutta kyllä se vaan kavereiden kanssa lavalla on paljon turvallisempi ja ehkä parempikin olla. Jokatapauksessa, pidetäänhän paska aitona ja rattaat ruosteessa! Kiitos.

-Henkka/IT

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti