Saas nähdä mitä tulee.. Isketään siis RedFivelle Tonin tykö nauhoittelemaan musiikkia. Tällä kertaa sovittiin kolmen biisin tekemiseen aikaa, mutta vain kaksi on ehkä realistisempi toive, kun en oikein tiedä mikä se kolmas noista raakileista olisi. Kaksi aika ehdotonta on kuitenkin ainakin allekirjoittaneen näpissä treenattuna.
Homman nimihän on tällä kertaa se, että Janin poissaollessa minä soitan kitarat, hähää. Biisienkirjoituspuoli on kokenut mahdollisesti pieniä muutoksia, joten varautukaa pahimpaan. En oikeastaan edes tiedä voidaanko me jatkaa Ignoring Timelines -nimellä, koska biisit ei juuri ainakaan siltä popeimmalta IT:ltä kuulosta. Mutta nyt tuntuu vahvasti että pitää tehdä tämmöiset sessiot. Ja nehän tehdään.
Sinänsä ironista, että aikoinaan Äänen ja Vimman semejen palautteissa varmaan ensimmäinen kommentti oli "ihan vinkkinä vaan: vaihtakaa toi teidän bändin nimi". Ois varmaan pitänyt, niin ensikertaa kun meidät esitellään yhtään missään, meidät olisi osattu esitellä ihan Ignoring Timelinesinä eikä Ignoring the linesinä tai minään muunakaan. Toisaalta en ole itsekään digaillut tosta nimestä oikeastaan ikinä, mutta tässä näinä vaikeina aikoina kun on alkanut funtsimaan vähän kaikkea sitä tekohymyä syvemmältä, on tajunnut, että se on aika kuvaavakin: Normal Day in Office -"sinkun" (tai mikä se ikinä onkaan) nauhotuksetkin tehtiin jo joskus alkukeväästä, ja nyt "vasta" kesän korvilla se saatiin kajautettua jopa ehkä joidenkin sattumanvaraisten pahaa-aavistamattomien suomalaisten korville, jota toki ei voinut olettaa, mutta mitä kyllä tunnustan vähän toivoneeni, kun on kuitenkin poikien kanssa tullut jonkun verran vaivaa nähtyä näiden musahommien eteen.
Kevättalvi 2011 asustelin Jyväskylässä ja juna kulkee vaan..
Pitkässä juoksussa IT:n aikajana muutenkin tuntuu loikkineen taaksepäin miehistömuutosten, valtionvelvollisuuksien ja muun paskan seurauksena, mutta toisinaan on ollut kunnon pyrähdyksiä eteenpäin, jolloin oikeasti on tuntunut, että on saavuttanut jotain hienompaa kuin aikasemmin. Ehdottomasti allekirjottaneelle näitä "isoja" juttuja on ollut lähes tyhjässä Kasisalissa soittaminen siksi, että muuan Apulanta aikoinaan, ja muuan Mikko Salonen soitti ekan keikkansa sielä. Toisena hienona kokemuksena pidän Semifinalin vetoa, sillä siellä talon puolesta homma pelitti niin hienosti. Kun vuosikausia tekee näitä DIY-keikkoja ja rakentaa rock-iltamat PA:n logistiikoista ja lavasta lähtien kaveriporukalla, sitä osaa kummasti arvostaa, kun kerran elämässään saa kävellä "valmiiseen pöytään", lyödä vain piuhat kiinni instrumentteihin, vetästä soundcheck baarimestarin tarjoama Fanta kätösessä ja kävellä syömään ilmaiset lihapullat perunoineen ilman, että edellämainituista tarjoiluista tarvitsee edes itse vääntää kättä - Kiitti Face Of God ja Semifinal. Tietysti kiitokset ansaitsee kaikki ystävät ketkä on kärsivällisesti jaksaneet näillä "DIY-keikoilla" penätä niitä sisäänpääsymaksuja, roudailla, miksailla, raksailla jne jne ja toki ne, ketkä ovat sen parilatia sisäänpääsystä suostuneet pulittaa.
2.3.2011 Perfect 'till The Dawn & Normal Day in Office @ Semifinal
Jospa tämmöinenkin asia, kuin radiosoitto, saisi vähän menovettä meidän tankkiin, niin sitä sopii yrittää esimerkiksi http://ylex.yle.fi/radio/ohjelmat/ylex-toiveet/toivo-ylex-toiveet-toteuttaa linkin takaa (se kirjoitusasu on siis Ignoring Timelines - Normal Day in Office : DDD). Ainakin tuo ensisoitto tsemppasi mua sen verran, että kirjotin näin pitkän tarinan tänne!
Eilen kävin Järvenpään Koronan helatorstaiklubilla soittamassa soolokeikan. Ajatus moiseen lähti siitä, kun One Night Standin Tommi lähetti viestiä aamutuimaan kaksi päivää ennemmin, että 'pääsettekö IT:n kaa meidän kaa soittamaan?'. Kuten edellisestä postauksesta käy ilmi, meillä Ignoring Timelinesin leirissä on asiat vähän hujan hajan, mutta kun ei vaan osaa sanoa ei, niin lupauduin tulla sitten yksin, tämä kun oli jätkille ok.
No eikö mitä! Kun tajusin mihin tilanteeseen olin itseni asettanut, niin alkoi luonnollisesti järkyttävä stressaaminen. Kaksi päivää ja yötä käytännössä istuin kotona kitara kädessä ja opettelin epätoivon vimmalla soittamaan sitä, samanaikaisesti kun laulamaan. Ennen keikkapaikalle lähtöä vielä stressireaktiona vaihdoin tuliuudet kielet Ibaneziini, jotta olosuhteet olisivat optimaaliset. Ja ei muuta kun junalla kohti Järvenpäätä!
Korona oli laajentanut ravintolaansa, ja kyhännyt baarin oheen oikein kunnon rock-klubin! Ehkä hieman keskeneräisen oloinen iso halli, jossa kiinteä lava ja mukavasti pogoilutilaa sen edessä odotti iltaa saapuvaksi, kun neljä rokkarin retkua ja pari äänimiestä viritteli kamojaan esityskuntoon. Otin Bossin hauskan vocal performanssi -purnukan kokeilumielessä mukaan, josta pienen säätelyn jälkeen sain kun sainkin käyttökelposet stemmaefektit lauluihin! Keikan jälkeen eräskin tyttö yleisöstä kyseli 'oliks sulla joku efekti lauluissa ku mä kaverilta kyselin et kuuletsäki ton äänen vai onks se vaan mun päässä?'. Hallin massiivinen kaiku siis toisaalta saattoi tehdä musiikin kuuntelemisesta hieman huteran kokemuksen.
Biisilista: Umbrella Erase Mistakes Everlong Normal Day in Office Perfect 'till the Dawn Snuff Mielihyvää All Around Me Shark
Varsinaisen setin jälkeen komensin myös paikalla olleen The B And The Bandin Teemun lavalle vetämään kappaleen Syksy, koska jumalauta. Siinä on esiintyjä, biisi ja lyriikat sen verran rautaa, että jos ko. mies ja kitara on samassa tilassa, on pyhäinhäväistys olla kyseistä biisiä kuulematta.
Ylenpalttisista pelkotiloistani huolimatta loppujenlopuksi nautin suuresti esiintymisestä myös yksin! Voisin kuvitella tekeväni joskus moista uudestaankin, mutta kyllä se vaan kavereiden kanssa lavalla on paljon turvallisempi ja ehkä parempikin olla. Jokatapauksessa, pidetäänhän paska aitona ja rattaat ruosteessa! Kiitos.
Heip. Olen jo vähän liian kauan miettinyt miten tämmösistä uutisista kertoisi ja toisaalta odotellut että ihmiset itse ilmoittelisivat myös bändistä ulospäin näistä tämmöisistä. Kuitenkin, informaatioministeri Kaisla täällä taas näpyttelee tietokoneen ääressä, tällä kertaa vähän kurjissa tunnelmissa. Huomaa, että teksti edustaa vain omaa näkökulmaani asioista.
Tuossa vuoden vaihteessa, erityisesti sen jälkimainingeissa IT-rykmentillä oli melkoinen vauhti päällä. Keikkaa riitti soitettavaksi ja mielestäni kovinta 'omista eväistä' leivottua kamaa tuli myös taltioitua nauhoitteeksi asti, jota toivottavasti kuulisi myös soitettavan joskus jossain. Kuitenkin yksi lenkki ketjussamme enteili heikentymisen merkkejä, ja tämä lenkki on Jani.
Erityisen harmillista asiasta tekee se, että juuri Janin kanssa ajatusta yhteisestä bändistä kääntelin ensimmäisenä. Vuosi oli tuolloin 2007 ja Sakarin liityttyä porukkaan mukaan ensimmäiset yhteiset sulosävelet kajautettiin ilmoille projektisanoin 'Jani Hautala, hän saa pe****tä / aina kun haluaa / kun vaan antaa m**aa' (nyk. Devil in Disguise). Kyseinen kappale, kuten muutkin, lukuunottamatta Normal Day in Officea, on pääosin Janin visioista saanut alkunsa, mutta nyt on kippari jättänyt oman laivansa ja samalla jättänyt henkilökunnan ajelehtimaan suunnatta elämän syville, synkille vesille.
Sakari on tuntenut Janin jopa pidempään kuin itse olen, ja yhteistä bändihistoriaakin he ovat jakaneet jo ammoisilta ajoilta lähtien yhtyeessä Dictionary Bob. Ylipäätään on pieni ihme, että nämä kaksi toverusta vielä samassa bändissä soittivat noiden aikojen jälkeen, mutta jos tämä kitaristin syrjään hyppääminen aiheutti itsessäni tämän kaltaisen suuttumuksen ja pettymyksen tunteen, voin vain kuvitella mitä ystäväni Sakari käy läpi. Vaikka bändihommat lähtökohtaisesti onkin tarkoitettu olevan hauskanpitoa ja mukavaa touhuilua kavereiden kanssa, on monet tuntemani muusikot alkaneet alitajuisest ahnehtia ja kilpailla toisiaan vastaan jopa musiikin sielukkuuden kustannuksella. Tällöin hommissa syntyy erinäisiä jännitteitä, ja enemmän tai vähemmän näin tapahtui myös kohdallamme, kun Janin vapaa-aikaan ei enää yhden menestyneemmän bändin, duunin ja ihmissuhteiden oheen rittänyt aikaa Ignoring Timelinesille.
Toisin sanoen Ignoring Timelines elää nyt hankalia aikoja. Olemme joutuneet perumaan kaksi perättäistä keikkaamme, ensimmäisen baarin kalenterivirheen takia, toisen osittain kitaristin puutteen, osittain Mikon armeijan takia. Tästä pääsemme siihen, että keikkoja on hankala sopia, kun muutoksia kokeneella miehistöllä pitäisi ehtiä myös treenata. Janin lähtö oli kolaus, ja jokainen meistä reagoi siihen omalla tavallaan. Nyt hetken asiaa tarkasteltuna väittäisin, että turhautuminen on IT-porukassa se päällimmäisin tunne. Helvetisti töitä on tehty, mutta nyt joutuu ottaa vähän aikaa ja takapakkia. Toivon, että motivaatio saataisiin taas kohdilleen ja niinsanotusti uutta terää miekkaan. Turhautuminen on mahdollista selättää sisuuntuneisuudeksi, kun ei anna masennuksen ottaa valtaa.
Onneksi on ystäviä, jotka tukevat. Kitaristiystävämme Aki on lupautunut auttamaan IT:tä jaloilleen, kunhan vain haavat on saatu nuoltua ja uusi kurssi laivalle tähystettyä. Vanhan loppu on uuden alku ja muodossa tai toisessa musiikinteko, soittaminen ja esittäminen tulee jatkumaan, kunhan saadaan sopivat inkkarit samaan kanoottiin ja melat oikein päin pikku kätösiin. Selvää kuitenkin on, että materiaali tulee kokemaan jonkinlaisia muutoksia, kun säveltäjä porukassa vaihtuu. Mielenkiinnolla lähden tekemään matkaa mukavuusalueiden ulkopuolelle ja toivon, että ystäväni Sakari ja Mikko myös pelotta ja surutta lähtevät katsomaan mitä esimerkiksi allekirjoittaneen pöytälaatikkokätköistä löytyy. Rohkeutta, veljet.
Heipä! Ignoring Timelines oli tuossa parisen viikkoa sitten 15.4.2011 soittamassa Äänen ja Vimman semifinaalissa Helsingin Gloriassa. Hattumedian todistusaineisto iltamista löytyy tämän linkin takaa !
Finaaliinhan tuolta ei enää menty. Tuomariston kommenteista päällimmäisenä jäi mieleen kehoitus vaihtaa bändin nimeä, sekä muusikko-kirjailija Nalle Östermanin kuvaus bändin musiikkigenrestä, joka hänen näkemyksensä mukaan on "tyylipuhdasta emocorea". Ignoring Timelines ei allekirjoita kuvausta, eikä välttämättä ole vaihtamassa nimeäänkään.
Palaillaan astialle myöhemmin uusien huonojen uutisten myötä! Hyvää kesän alkua!
Hihhulihei! Äänen ja Vimman jälkeen rypisteltiin tosiaan pari akustista vetoa. Yksi Järvenpäässä, sekä toinen kitaristimme Janin työpaikkakinkereissä Riihimäen maaperällä. Jälkimmäinen keikka myöhästyi ikävästi hieman, sillä lipuntarkastajien hyökättyä vaunuun jossa istuin, oli pakko jättäytyä Keravalla pois välttääkseni ylihinnoitellun tarkastusmaksun. Mutta rokkistarathan on aina myöhässä vai hä?
Soittojen jälkeen käytiin sitten virkistäytymässä poikain kanssa ja ottamassa neuvoista vaareja parilta neuvoa antavalta. Kaljupäinen basistimme Mikko, esitteli jälleen parhaita puoliaan.
Paljon on tosiaan poikien kanssa palaveerattu yhden uutuuden tiimoilta, nimittäin meidän pienjulkaisun joka ilmeisesti kerrankin ollaan hoitamassa kunnolla! Normal Day in Office -demo. Ilmeisesti tästä ollaan ihan fyysinenkin julkaisu tekemässä, jos ketään sattuu kiinnostamaan moisen käsiinsä saaminen? Kuitenkin, uuden biisin voisi uhota ilmestyvän intersnettisaiteillemme melkeinpä tämän kuun puolella! Kastellaan miten käy!
