Hellurei. Yks kivi harteilta. Tai kaks. Ne uudet biisit!
Ne on nyt sit siinä. Tai jos niihin vielä jotain tehdään, ni se on äärimmäisen pientä. Nyt soundaa. On viulua, selloa ja pianoa. Kitaraa, bassoa ja rumpua. Huutamista ja vähän lauluakin. On suuria tunteita ja (onnen)kyynelien sekaisaa paatosta. Taivas aukenee.
Pari kiveä hartioilta pois, mutta nythän tää märehtiminen vasta todenteolla alkaakin. Miten noi sitten pitäisi julkaista, kenelle ja miksi? Mistä kansigrafiikat ja muu epäolennainen höpöhöpö? Anyone?
Pitäisi supistaa repertuaaria varmaan pelkäksi muusikoksi. Aika helvetillinen burn-out meinaa olla päällä, kun joutuu ajatella ja toteuttaa lähes kaiken itse. Säveltäminen, sanoittaminen, kitaran ja suun soitto riittäis kyllä mulle. Mutta toisaalta, tykkään mä noita graafisiakin juttuja tehdä, mutta nekin tarvisi sen inspiksen..
Pitää kyllä tunnustaa että inspiraatio on nyt vähän hukassa, kun yli kaks pitkää vuotta noita biisejä on pyöritellyt ensin kallossaan, sitten eri softilla kuultavassa muodossa. Nyt pitää vaan lopettaa toi napina kaikesta muusta, ja fiilistellä vain niitä biisejä. Loppuun pari söpöä iloista kuvaa tuottajamies Tonin kanssa, jos vaikka se hymy tarttuis.
Kiitos.
Terveisin: Henri Kaisla/IT
Kuva: Toni Kimpimäki
Pari kiveä hartioilta pois, mutta nythän tää märehtiminen vasta todenteolla alkaakin. Miten noi sitten pitäisi julkaista, kenelle ja miksi? Mistä kansigrafiikat ja muu epäolennainen höpöhöpö? Anyone?
Pitää kyllä tunnustaa että inspiraatio on nyt vähän hukassa, kun yli kaks pitkää vuotta noita biisejä on pyöritellyt ensin kallossaan, sitten eri softilla kuultavassa muodossa. Nyt pitää vaan lopettaa toi napina kaikesta muusta, ja fiilistellä vain niitä biisejä. Loppuun pari söpöä iloista kuvaa tuottajamies Tonin kanssa, jos vaikka se hymy tarttuis.
Kiitos.
Kuva: Rebekka Korhonen
Kuva: Rebekka Korhonen
Terveisin: Henri Kaisla/IT
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti